Barbie-elokuvan herättämiä ajatuksia tyttöydestä ja kuluttamisesta
Kävin eilen katsomassa Barbie-leffan 9-vuotiaan tyttäreni kanssa. Olimme nähneet elokuvan trailerin aiemmin kesällä ja mietimme, että leffa voisi kiinnostaa molempia. Jos totta puhutaan, niin minä odotin sen olevan lähinnä kategoriaa "siirappinen teinileffa, jossa on hassunhauskoja juonenkäänteitä".
Barbie - laiha & kaunis, vai ystävällinen & fiksu?
Elokuva yllätti positiivisesti. Se olikin suunnattu nimenomaan aikuisille naisille - meille, joista moni on lapsuudessaan leikkinyt Barbie-nukeilla (omassa tapauksessani kasarilla ja ysärillä) ja kasvaessaan huomannut erilaisia epäkohtia "Barbie-maailman" ja "Tosimaailman" välillä. Toisaalta 7-vuotiaille sallitussa elokuvassa oli myös värikkyyttä, musiikkia ja huumoria, joka varmasti vetoaa alakouluikäisiin.
Elokuva on saanut huiman hyvän vastaanoton ensi-iltaviikonloppunaan - tämä ei yllätä. Kun leffan jälkeen lounaalla Kampin kauppakeskuksessa juttelimme 9-vuotiaani kanssa elokuvasta, hän totesi sen olleen kiva, ja että erityisesti musiikki sekä värimaailma teki vaikutuksen. Uskon, että aikuisia (erityisesti naisia) ja aikuistumisen kynnyksellä olevia nuoria elokuva puhuttelee myös muun muassa tasa-arvon ja kuluttamisen teemojen esille nostamisen takia.
Elokuva onnistui puhuttelemaan tällaista tänä vuonna 40 vuotta täyttävää kahden koululaisen äitiä, joka tunnistaa itsessään niin tyttömäisen/naisellisen tyylin ja luonteenpiirteet (värit, hulmuavat helmat, empatia ja muiden kannustaminen), maailmanparantajan (halu vaikuttaa siihen, että vaatteiden kuluttaminen muuttuisi kestävämmäksi ja ympäristöä vähemmän kuormittavaksi) kuin myös miehisemmiksi katsotut luonteenpiirteet (päämäärätietoisuus, kilpailuhenkisyys, strategia- ja bisnesajattelu).
Mielestäni Barbie-nukkeja on yleisesti yritetty sulloa liian pieneen laatikkoon, kuten myös naisia yleensä. Jos olet tietyn näköinen - esimerkiksi tietyt kauneusihanteet täyttävä - et voi samalla olla ystävällinen ja fiksu. Tai jos et sovi joihinkin normeihin naisena, et voisi tavoitella unelmaa X liike-elämässä / parisuhteessa / äitiydessä / ylipäätään elämässä.
Oli erittäin raikasta, että elokuvassa nostetaan esille kritiikkiä muun muassa Barbien asettamia epärealistisia kauneusihanteita ja kuluttamiseen kannustamista kohtaan. Lisäksi elokuvassa tuodaan hyvin esille ristiriita, johon pikkutytöt on tarkoituksella tai vähemmän tiedostaen kasvatettu: "olet joko äiti tai uranainen, molempia et voi saada."
Nyt on todellakin aika nostaa näitä edellä mainittuja teemoja esille ja muistuttaa, että...
- Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.
- Sinulla on oikeus tavoitella omia unelmiasi.
- Valitse polkusi ja mene päämäärääsi kohti - pystypäin, mutta myös muita kannustaen.
Muun muassa näitä ajatuksia minulla jäi elokuvasta.
Vielä sananen kuluttamisesta
Olen Barbien nähtyäni samaa mieltä Ylen toimittajan kanssa, että elokuvasta jäi lämmin fiilis - nauratettu ja toisaalta kosketettu myös. Vaikka Mattelin koheltavaa johtoryhmää katsoessa mietin markkinoijan aivoissani, että tässä puhdistetaan lelufirman brändiä, ei elokuva tuntunut liikaa mainokselta.
Mitä Barbien kaupallisuuteen tulee, ajattelen, että jokainen aikuinen ihminen tekee omat päätökset esim. paljon hehkutettuun "Barbie-tyyliin" pukeutumisen suhteen. Minä halusin fiilistellä leffaa asuyhdistelmällä, josta värien puolesta tuli "90-luvun Malibu-fiilis". Tytär nappasi ennen leffaa minusta alla olevan kuvan, jossa olen Barbie-laatikossa.
...Mutta sen sijaan, että olisin ostanut varta vasten "Barbie-asua", on päälläni oleva asu kokonaan oman vaatekaapin aarteita, second hand -löytöjä eri vuosien varrelta: Espritin vaaleankeltainen pellavapusero (5€ Siivouspäivän kirppis Vanha kirkkopuisto 2022), Zaran turkoosinsininen pliseerattu hame (2,50€ Bella-kirppis 2021) ja Gap:in farkkutakki (muistaakseni 18€, UFF Tikkurila 2020).
Värikästä kesän jatkoa!
