Hyvä suunnitelma ja sen sivupolut

Kirjoitin tammikuussa tänne blogiin havainnoista, mitkä asiat ovat muuttuneet, kun minusta tuli kapselipukeutuja. Tuota tekstiä kirjoittaessani hoksasin, että on todella tylsää, etten osaa sanoa tarkkaan, paljonko rahaa olen kapselipukeutumisen avulla säästänyt vaateostoksissa. Osasin vain sanoa mutu-tuntumalta, että summa on suuri, sillä olin koko aikuisikäni ollut "tunneshoppailija" (= shoppailin vaatteita hyvään, mutta aivan erityisesti huonoon fiilikseen). Lisäksi kun työhön alkoi kuulua enemmän työmatkoja muihin Pohjoismaihin, Saksaan, Puolaan ja Iso-Britanniaan - sain ruuhkavuosien keskelle "omaa aikaa" ja pääsin ihanien vaateapajoiden keskelle, tuhlaamaan totta kai niitä reissun päivärahoja sekä muutenkin kasvaneen palkkapussin sisältöä ja hoitamaan samalla shoppailulla ikävääni, kun jouduin olemaan erossa pienistä lapsista. 

Vuodesta 2017 lähtien aloin ensin KonMari-metodin ja sen jälkeen kapselipukeutumisen avulla murtaa tätä totuttua lohtushoppailun mallia. Olen reilussa kolmessa vuodessa kehittynyt todella paljon vaatehankintojen kyseenalaistamisessa ja lisäksi lasten myötä kestävästä kuluttamisesta on tullut minulle koko ajan tärkeämpää.

Tammikuussa huomasin kysyväni itseltäni:

"Mitä jos yrittäisin tänä vuonna olla ostamatta yhtään uutta vaatetta?" (sallittuja siis vain uudet alusvaatteet ja sukat, muut vaatteet käytettynä)

"Mitä jos alkaisin kirjata ylös vaatehankintojeni hintoja, jotta osaisin tämän vuoden lopussa sanoa, paljonko rahaa vaateostoksiin on mennyt?"

Suunnitelma 2021 vaateostoksiin

Päätin tammikuussa alkaa kirjaamaan puhelimellani Google Keepiin jokaisen vaatteen jonka hankin, hankintapaikan ja hinnan. Päätin myös, että pyrin ostamaan vain käytettyjä vaatteita - mikä on tehty todella helpoksi nyt kun koronan takia ei tule matkustettua ulkomaille tai kierreltyä kauppakeskuksissa.

Helmikuussa lisäsin päätökseeni, että alan jopa tekemään tänne blogiin kvartaaliraportointia ostamistani vaatteista, jotta olen "tilivelvollinen" muillekin kuin itselleni (tämä lisää yhden uuden kohdan listaan, jonka käyn läpi mielessäni ennen vaatteen ostopäätöstä).

Kirppikseltä lapsille vaatteita - mutta kuinkas sitten kävikään?

Tammikuussa olin melko kurinalainen ostoksissani. Ostin 6 vaatetta, kaikki käytettynä. Ja kaikkia olen käyttänyt hankinnan jälkeen. 

Helmikuussa jouduin ostamaan uudet ulkoiluhanskat hiihtämistä ja lenkkeilyä varten, sillä edellisiin Haltin hanskoihin oli tullut etusormeen pieni reikä ja tiedostan, että minulla ei tule sitä paikattua - hanskat saivat jatkoajan pihatyökäsineinä. Helmikuussa sorruin myös yhteen alelöytöön, jota olen hieman harmitellut jälkikäteen; pallokuvioinen t-paita ei ole tullut vielä käyttöön, mutta uskon, että sille on käyttöä kevään mittaan. Lisäksi olin helmikuussa hankkinut vain yhden käytetyn vaatteen, kunnes koitti helmikuun viimeinen viikko ja talviloma, jolloin lähdin kotimme lähelle avatulle ihanalle Bella-kirppikselle katsomaan, löytäisinkö kiivaassa kasvuvaiheessa oleville koululaisille isompia vaatteita. Samalla reissulla kurvasin lahjoittamaan kaksi pussillista lasten pieneksi jääneitä vaatteita Pelastusarmeijan kirppikselle. Lahjoituskassiin laitoin myös vanhan kevyttoppatakkini, sillä olin löytänyt tammikuussa minulle väriltään ja leikkaukseltaan paremmin sopivan - mistäpä muualta kuin tuolta Bella-itsepalvelukirppikseltä. 

Kun olin lahjoittanut kaksi pussillista meidän perheellemme turhiksi käyneitä vaatteita hyväntekeväisyyteen, olo oli todella kevyt. Ihanaa saada kaapeista pois turhaa! Iloisella mielellä suuntasin siis etsimään isompia vaatteita lapsille. Löysin Bella-kirppikseltä ekaluokkalaiselle tyttärellemme kaksi paitaa ja yhdet farkut, kaikki todella hyväkuntoisia ja yhteishinta alle 4€. Ja pienelle kummitytölle ihanan uudenveroisen jätskimekon parilla eurolla. Nelosluokkalaiselle pojallemme bongasin kivan ja todella pehmeän Tommy Hilfigerin hupparin, sekin vallan sopuhintainen ollakseen hyväkuntoinen merkkivaate.

...sitten osuin pöytään, jossa oli minun kokoani, tyyliäni ja värejäni vastaavia vaatteita. Huomasin ihastelevani kaikkia ja lappaavani niitä ostoskoriin, vaikka pysähdyinkin miettimään, tarvitsenko niitä todella. Sydän alkoi pamppailla niin kovaa, että Apple Watch ranteessani suositteli, että keskittyisin hetken hengittämään rauhallisesti. Ajattelin, että sovitan vaatteita ja todennäköisesti sovituskopissa huomaan, että osa ei olekaan minua varten. 

Oliko se vain hetken huumaa?

KAIKKI koriin valitsemani vaatteet sopivat minulle - värien, mallin, tyylin ja koon puolesta. Päätin huvikseni kokeilla sitä pojalle valitsemaani Tommy Hilfigerin hupparia itselleni arvioidakseni, olisiko se heti sopiva minua n. 20 cm lyhyemmälle ja löysistä huppareista pitävälle esikoiselle. Ja unisex-mallisena sekin sopi minulle - oli tietysti enemmän ihonmyötäinen kuin mitä nelosluokkalainen suostuisi pitämään, mutta sellainen kivan sporttinen. Puuskahdin mielessäni: "Eihän tämä näin voi mennä, tulin ostamaan lapsille vaatteita, mutta omin vielä senkin paidan, jonka olin jo valinnut pojalle!"

Pienen, sovituskopissa läpi käydyn vaatekriisin jälkeen päätin kuitenkin ostaa kaiken sovittamani (6 vaatetta, 1 käsilaukku ja 1 kenkäpari), sillä näin mielessäni niille kaikille käyttöä, vieläpä puolen vuoden sisään. Aika näyttää, miten tulee käymään.

^{Tähän kevyeen tikkitakkiin ihastuin ajatuksella, että voisin käyttää sitä hevosharrastustakkina. Kävin viime syksynä lyhyen ratsastuskurssin ja nyt tytärkin on osoittanut siihen mielenkiintoa. Pari päivää sitten luin Me Naisten tyyliartikkelista, että "Tikkitakki on kevään hittitakki!" (tyylivinkit, Metti Forssell).}

Nyt suunnittelen, että kevätkapselin kokoamisen yhteydessä käyn taas vaatteeni läpi sillä silmällä, että jos jotakin ei ole tullut käytettyä vuoteen, laitan sen kirppiskassiin. Jos poistettavia hyväkuntoisia vaatteita on paljon, täytynee varata oma myyntipöytä jostakin kirppikseltä. Sinne voisi olla kodin tavaraakin vietäväksi nyt, kun olen talvilomalla innostunut järjestelemään paikkoja vähän uudelle mallille.

Kirppistely on ollut minulle mieluista puuhaa jo siitä lähtien kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana opiskelijana ja sain sisustaa silloisen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa ensimmäistä yhteistä kotia. 

Sokerina pohjalla sylillinen kukkia

Tästä talviloman kirppisreissusta jäi muuten käteen muutakin kuin hyvät vaatelöydöt. Kyselin kirppiksen kassalla, milloin tulee taas uusia leikkokukkia myyntiin, kun muutama myynnissä oleva nippu näytti jo hieman nuupahtaneilta. Eräs vanhempi mies kuuli keskusteluni ja tuli luokseni ojentaen viittä kukkakimppua. "Saat nämä ilmaiseksi, olen juuri tuomassa tänne uusia myyntiin. Nypit vain huonommat kukat pois." Olin aivan ymmälläni ja kiitin hämmentyneenä. Niinpä ajelin kotiin auton etupenkki täynnä kukkia.

Nämä viikonloppukukat toivat meidän perheellemme suurta iloa ja toivon, että kuva ilahduttaa myös sinua, rakas lukija.