Kaikki kuluttamisesta - pohdintaa vaatteiden kuluttamisesta

Kuuntelin syksyn kuuman kirjauutuuden Julia Thurénin “Kaikki kuluttamisesta”. Kirjassa oli hyvin avattu muun muassa kuluttamisen historiaa, syitä ja normeja kuin myös luotu katsausta tulevaisuuden kuluttamiseen. Alla muutamia poimintoja kirjasta liittyen erityisesti vaatteiden kuluttamiseen.

Keskiverto suomalainen kuluttaa vuodessa 879 euroa vaatteisiin ja jalkineisiin. Se on todella paljon jos miettii, että etenkin naiset ovat monesti siinä tilanteessa, että vaatekaapit ovat jo täynnä. Tähän tilanteeseen on siirrytty verrattain lyhyessä ajassa. Vielä 1970-luvulla vaatteita valmistettiin pitkälti itse, niitä huollettiin ja arvostettiin paljon enemmän kuin nykyisin. 

2020-luvulla kuluttaminen on muuttunut nautinnonhakuisemmaksi ja yksilöllistynyt. Kuluttamisella näytetään, kuka olen ja millaista elämää pidän hyvänä. 

Vaatteiden kuluttamisen normit

Thurén selvitti kirjaa varten, millaisia sosiaalisia sääntöjä kuluttamiseen liittyy. Näitä ovat esimerkiksi, että ihmisen ei ole soveliasta pukeutua kahtena peräkkäisenä päivänä samoihin vaatteisiin. Muistan etenkin nuoruudesta, että tämä olisi ollut valtava tyylimoka. Tästä puolestaan seuraa haasteita puolipitoisten vaatteiden säilyttämisessä - eihän niitä voi laittaa myöskään käyttämättömien kanssa samaan säilytyspaikkaan. 

Toinen pukeutumiseen liittyvä sääntö on, että samaa juhla-asua ei tulisi käyttää kahta kertaa, ei varsinkaan jos seuraavissa juhlissa on samoja vieraita. Mistä tämäkin juontaa juurensa? Onko niin, että samoihin juhlavaatteisiin pukeutumalla osoittaisin, etten arvosta juhlaa tai juhlittavaa henkilöä? Vai enemmänkin, että pelkäisin muiden ajattelevan, ettei minulla ole varaa muihin juhlavaatteisiin. Thurén huomauttaa, että tavarapaljous yhdistetään edelleen varakkuuteen, vaikka vaatteita saa todella halvallakin. Itse olen sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä ostaa juhlavaatteita vain yhtä käyttötarkoitusta varten. Jos kaipaa vaihtelua, vaatteita voi asustaa erilaisilla koruilla ja muilla asusteilla erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Kolmas pukeutumiseenkin liittyvä normi koskee hinnan kysymistä: Vähän hienommassa putiikissa ei kehtaa kysyä tuotteen hintaa. Hintaa saattaa kassalla ollessaan kauhistua, mutta kokea, että nyt on liian myöhäistä perääntyä. Onkohan tämä erityisesti suomalainen juttu, ettei kehdata? Eihän siinä pitäisi olla mitään hävettävää, hinnan pitäisi olla osa ostopäätöstä, kuten tuotteen muidenkin ominaisuuksien.

Vielä yksi poiminta kuluttamisen normeista: Lahjaksi saatua tarpeetonta asiaa ei saisi myydä tai antaa pois, vaan se pitäisi jättää hyllyyn pölyttymään. Vaatteiden antaminen lahjaksi on todella riskialtista - siinä voi mennä monta asiaa pieleen; väärä tyyli, värit, koko jne. Olisi hyvä, jos lahjoista käytäisiin avoimempaa keskustelua. Ja toisaalta on myös hyvä muistaa, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua, ajatus on siis ollut hyvä ja kaunis. Mutta jos lahja ei tuo iloa sinulle, se ei täytä tarkoitustaan elämässäsi eikä sen säilyttämisestä velvollisuudentunnosta seuraa mitään hyvää. 

Kuluttamisen normit ovat myös sukupuolittuneet. Naiset opetetaan pienestä pitäen kuulemaan kehuja vaatteistaan. Itse haluan rikkoa tätä kasvattamalla tyttöä ja poikaa tasavertaisesti olemaan ylpeitä taidoistaan ja vaikkapa siitä, miten kohtelevat muita ihmisiä, ei ulkonäöstään. 

Miten omaa kuluttamistaan voisi muuttaa?

Kannattaa yrittää tunnistaa, mitä tarvetta kuluttamisella tyydyttää. "Haemme elämältä turvaa ja kontrollin tunnetta, ja toisaalta taas jännitystä, lohtua ja virkistystä. Säätelemme kuluttamisella mielialojamme, vastaamme impulsseihin ja performoimme elämäämme muille", Thurén tiivistää. Kapselipukeutumisessa yksi olennaisia ajatuksia on omalla vaatekaapilla shoppailu. Kun osa vaatteista on välillä ollut poissa silmistä, reservissä, ne tuntuvat uuden vuodenajan kynnyksellä taas virkistävän erilaisilta, eikä vaihtelunhalua ole yhtä lailla tarvetta tyydyttää uuden ostamisella.

Toinen hyvä vinkki kirjassa on puhelimessa ylläpidettävät listat, joista toisen otsikko on “Haluan” ja toisen “Tarvitsen”. On hyödyllistä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitkä ovat todelliset syyt kuluttamisen taustalla, onko se ohimenevä halu vai oikea tarve. Jokin halu-listalla pitkään keikkunut haave saattaa siirtyä ajan myötä tarve-listalle, mutta moni haluista myös karsiutuu ajan myötä.

Viimeinen herättelevä poiminta kirjasta on: Mieti, minkä ikäisiä omistamasi vaatteet ovat? Onko moni niistä hankittu vuoden sisällä, vai onko sinulla tapana hankkia vaatteita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä, ilman että mieli alkaa taas halajamaan uutta? Minulla on vaatekaapissani paljon suosikkeja, jotka ovat olleet siellä jo vuosia. Pyrin vaatehankinnoissa siihen, etten osta tämän hetken trendejä, vaan pikemminkin oman tyylisiäni, helposti yhdisteltäviä klassikoita.

Kaikki kuluttamisesta on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Kirjoittaja on oman elämänsä esimerkeissä ihanan samaistuttava, ei syyllistävä - lämmin suositus.