Siivosin vaatekaappini - mitä siitä seurasi?

Viime keväänä kerroin tarinan siitä, miten minusta tuli kapselipukeutuja alkuvuodesta 2014. Pukeutuminen ja tyyli eivät ole koskaan olleet erityisesti lähellä sydäntäni. Ennemminkin ne ovat olleet lähellä aivoja - sitä osaa joka synnyttää stressin ja turhautumisen tunteet!

Niin kauan kuin muistan olen kipuillut hajanaisen tyylini kanssa. Toisaalta sitä ja toisaalta tätä. Vähän kaikkea. Mikä lopulta on se oma juttu? Kuka minä lopulta olen?

Kapselipukeutuminen tuli elämääni otolliseen aikaan. Olin muutenkin avoin uusille asioille. Olin juuri aloittanut uuden työn, uudet opinnot ja uusia harrastuksia. Courtney Carverin Project333 (minimalist wardrobe challenge) oli juuri jotain sellaista uutta ja hullua, jota olin valmis kokeilemaan. Project333 jäi kokeiluksi, mutta siitä seurasi monia upeita, kauniita ja kauaskantoisia asioita.

Aloin kehittämään omaa metodiani kapselipuvuston kokoamiseen. Enkä tyytynyt kokeiluissani pelkästään omaan vaatekaappiini, vaan käsittelyyn pääsivät myös puolison, ystävien ja sukulaisten kaapit. Testasin erilaisia vaatemääriä ja yhdistelmiä, kokeilin eri tapoja sijoittaa vaatteet kaappiin ja tarkkailin, miten se vaikuttaa asujen valinnan helppouteen, tutkailin erilaisia lähestymistapoja kapselin kokoamiseen ja hain toimivia konsepteja. NLP Master Practitioner -osaamisesta oli hyötyä, kun loin mallia toimivan kapselin kokoamisen metodista.

Tänä päivänä kapselipuvustoni ei ole samanlainen kuin aloittaessani alkuvuodesta 2014. Elämäntilanteen muuttuessa myös kapseli muuttuu palvelemaan käyttäjäänsä. Tyylin kehittyminen ja omaan värimaailmaan tutustuminen on myös tehnyt oman säväyksensä kapselien kehityskaareen. Mutta se metodi, jolla kokoan kapselin, on säilynyt. Caps Lookin metodi kapselipuvuston kokoamiseen on auttanut paitsi itsäni, myös asiakkaitani vuodesta 2016 lähtien. Viime keväänä jalostin tämän metodin (ja kaiken mitä olen aiheesta oppinut) verkkokurssiksi. Caps Look -verkkokurssin tarkoitus on tuoda jokaisen halukkaan kotiin ne opit, joita muuten kierrän opettamassa Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Kapselipukeutuminen ei ole pelkästään saanut minua lähtemään nopeammin ulos ovesta aamuisin. Kompakti ja monipuolinen vaatekaappi on vähentänyt pyykin määrää, hutiostoksia ja ylipäätään vaatehankintoja. Näin se on omalta osaltaan myös säästänyt luontoa. Kapselipukeutuminen on vienyt minut monta kertaa oman tyylini ytimeen. Se on lempeästi pakottanut vastaamaan kysymyksiin

• “Kuka haluan olla?”
• “Mitä haluan viestiä itsestäni maailmalle?”
• “Minkä uskon olevan minulle mahdollista elämässä?”
• “Rajoitanko tiedostamattani itsäni?”

Olen löytänyt pukeutumisesta uudenlaista itsevarmuutta. Olen oppinut, että vaatekaapin sisältö heijastuu suoraan mieleen. Vaatekaapin sisältö voi pahimmillaan pitää kiinni mennessä, syyttää ja syyllistää, estää elämästä omannäköistä elämää, toteuttamasta unelmiaan. Tiedän mistä puhun, sillä vielä vuonna 2013 annoin vaatekaappini estää minua lähtemästä kotoa ja tekemästä asioita, joita sydämessäni halusin tehdä. “Ei minulla ole mitään päällepantavaa” oli (teko)syy piiloutua maailmalta niin, etten joutunut kohtaamaan oikeita syitä pysytellä kuoressani.

Tänä päivänä vaatekaappi ei ole enää tielläni. Päinvastoin se tukee pyrkimyksissäni. Uskallan nykyään asettaa tavoitteita kaikilla elämän osa-alueilla ja osaan rakentaa vaatekaappini niin, että se tukee tavoitteitani ja on linjassa niiden kanssa. Vaatehuollossa, vaateostoksissa ja asujen valinnassa säästyvä aika on suoraan käytettävissä siihen, mitä oikeasti haluan elämässäni tehdä.

Pidän kapselipukeutumisesta luentoja ja kotikutsuja ja otan niissä joskus esille sen, että toimiva vaatekaappi on paras palvelus, jonka nainen voi perheelleen tehdä. Sillä karkeasti yleistäen, mihin perheellinen nainen käyttää sen ajan, joka säästyy vaatekriiseiltä, vaatehuollolta ja vaatekaappien säännöllisistä siivouksilta? Hän käyttää sen perheensä ja yhteisönsä hyvinvointiin. Mihin nainen käyttää sen rahan, joka säästyy turhilta vaateostoksilta ja virhehankinnoilta? Hän käyttää sen ympäristönsä hyvinvointiin: lapsiinsa, perheeseensä, hyväntekeväisyyteen.

Tähän liittyen saan tänä syksynä toteuttaa yhden unelmani. Lahjoitan 5% Caps Look -liveverkkokurssien -verkkokurssin tuotosta hyväntekeväisyyteen, tarkemmin Naisten Pankille kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä tukemaan. Kiitos, että olet mukana tekemässä hyvää!

Oletko huomannut, mihin kaikkeen se vaikuttaa päivän aikana, kun sinulla on hyvä, kotoisa ja itsevarma olo vaatteissasi? Verrattuna siihen, että olisit epävarma asustasi tai kokisit sen jopa epäonnistuneena? Jos energia menee päivän aikana vaatevalintojen pohtimiseen (“voi ei, tämä kaula-aukko onkin liian avara” tai “eikä, tämä villapusero kutittaa”), se on suoraan pois siitä, miten hyvin olemme läsnä muille ihmisille. Päivän jälkeen on kiire kotiin vaihtamaan vaatteet. Sen sijaan, että antaisit päivän aikana parastasi, keskityt piilottelemaan vaikka sitä ylisuurta kaula-aukkoa. Itsevarmana päivänä taas olet paremmin läsnä, olet avuliaampi, keskityt meneillään olevaan asiaan, olet hyväntuulisena ystävällisempi muille ja annat parastasi.

Millaiset kerrannaisvaikutukset sillä voikaan olla, jos jokainen päivä olisi tällainen?